lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uuden talon remontteja

Uudessa talossa on sikäli mukava asua, että ei ole vielä mitään remontoitavaa - talohan on aivan uusi! No kyllä sitä remonttia vaan alkaa olla. Elämisen jäljet näkyvät. Ja muutakin pientä.

Ekoissa rakennekuvissa rappujen nousut suunniteltiin
950 mm leveiksi. Ehdotin arkkitehdille pientä levennystä,
ja rappujen nousut levennettiinkin sitten yhteen metriin.
Mutta olisi pitänyt leventää vielä enemmän.
Tässä nuo rakennekuvissa näkyvät kellarin sisäportaat valokuvassa.
Tarkistin, että kyllä nämä ihan mittojen mukaan on tehty, joskin 13mm
kipsilevy kaventaa rappusten aukon 99 senttiin. Ja sitten kun siinä on vielä
käsikaidekin, niin sen jälkeen vapaa leveys kapeimmasta kohtaa on 87cm.
Nyt kun kalustettiin takkahuonetta, niin esim. nojatuolin pystyy 2 riskiä miestä nostamaan käsikaiteen yli helposti, ja nojatuolin saa takkahuoneeseen vaivatta. Mutta sitten kun sinne viedään sohvaa, niin sepä ei enää mahdukaan "kääntymään" tai taipumaan kellarin käytävälle, ja se on pakko viedä pystyasennossa. Jolloin sitä ei voikaan enää nostaa käsikaiteen yli, kun sitten taas käytävällä korkeus loppuu kesken, ja katto tulee vastaan.

Jolloin kun ihan "normaalin kokoista" sohvakalustoa tunkee 87 sentin rappuaukosta kellarin käytävälle, niin kyllähän se menee sinne, mutta samalla tulee mukana kipsilevyjen maalit ja pakkelit... Viisi lisäsenttiä leveyttä olisi auttanut tässä tilanteessa kummasti - tai sitten olisi vaihtoehtoisesti pitänyt ottaa rappusten käsikaide irti seinästä siksi aikaa kun sohvaa siirretään.

Sohva saatiin siirrettyä, mutta seinä jäi kaipaamaan
pakkelointia ja uutta maalia. Pikku hommahan se, ei
siinä mitään... Jos käytte asuntomessuilla, ottakaapa
rullamitta mukaan. Uskoisin, että meidän raput ei ole
kapeimmat mitä Suomesta löytyy, mutta helpommalla
pääsee, jos suunnittelee leveyttä lisää. Tai jos rakentaa
1-kerrokseen kaiken, ei rappuja tarvita ollenkaan.
Vaikka itse ei paikkoja rikkoisikaan, silti tulee remonttitarpeita ihan muutenkin. Meillä Tiilerin tiilitakka ja tiilinen savupiippu on maalattu kalkkimaalilla. Kalkkimaalin pitäisi hengittävänä ja hyvin tarttuvana olla tiilipinnalle kaikkein varmin vaihtoehto. Mutta jostain syystä se kalkkimaali ei silti kaikille kellarin savupiipun tiilille ollut kunnolla tarttunut, eli kopoa oli. Maali oli siis irronnut taustastaan, ja se oli niin kuin tiilien eteen olisi laitettu kanan munan kuori, jonka saattoi rapsuttaa pois.

Kellarin savuhormi, jossa kalkkimaali on itsekseen rapissut muutamista
kohdista pois.
Tilanne sen jälkeen, kun kaikki kopot kohdat on rapsuteltu
pois. Eihän kopon päälle kannata maalata...
Eka maalaus tehty. Kalkkimaali on sellaista, että aluksi tuntuu, ettei se peitä
mitään, mutta kyllä pinnasta valkoinen tulee, kun useamman kerran sivelee.
Tässäkin vielä 1 kerros maalia, mutta maalin on hetki annettu kuivahtaa.
Ja tässä tilanne kahden maalauskerran jälkeen. Huomenna kun maalaan
vielä 2 kerrosta lisää, niin sitten näyttää jo tasaisen valkoiselta koko piippu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti