Nyt viimeisen vuoden aikana esim. kellarin sokkeli on levytetty, jolloin kevytsoraharkon ja koristelevyn väliin jää pieni ilmarako. Talo on nyt kuitenkin kellarin osalta paremmin eristetty, koska koristelevykin kuitenkin tarjoaa tuulelta suojaa. Alun perin kellarin sokkeli piti rapata, mutta vieressä olevasta kadusta ja ajoittaisesta tärinästä johtuen en siihen sitten uskaltanut ryhtyä. Toisena ostosähköä vähentävänä asiana on ollut käyttöveden lämpötilan alentaminen. Tässä nyt ainakin pari kulutuksen alentumiseen vaikuttavaa tekijää viimeksi kuluneelta vuodelta.
Eikö sokkeli olisi ollut sitten rapattuna kuitenkin kauniimpi kuin levytettynä? En osaa sanoa. Ei levytystä ainakaan kauempaa katsottuna erityisesti edes huomaa, ja jos rapattu pinta olisi kuitenkin liikenteen tärinästä johtuen alkanut rakoilemaan ja irtoilemaan vuosien saatossa, niin ei sekään nätiltä näytä. Ja sitä saisi jatkuvasti korjata, eli siinä myös työllistää itse itsensä. Nyt levytettynä ratkaisu kestää sokkelin osalta ilmeisesti seuraavat 100 vuotta? Ja lopputulos näyttää tältä:
Nyt kun joulukuu on kohta puolessa välissä, ostosähköä on kulunut tähän mennessä 9.810 kWh vuoden alusta lukien. 10.000 kWh raja lähestyy, ja varmasti ylittyykin vielä loppukuun aikana. Kulutuskäppyrät näyttävät kuukausitasolta nyt tältä:
Viime vuonna vastaavana aikana ostosähköä kului 12.401 kWh (siis aikavälillä 1.1.2016 - 10.12.2016 eli 11,5kk), ja siihen verrattuna kulutuksen pudotus on nyt ollut noin 25%. Veikkaan että paluuta entiselle tasolle ei enää ole. Syynä sähkön kulutuksen pienenemiseen on siis käyttöveden lämpötilan alentaminen kesken vuotta +55C:stä +50C:een. Lämpöpumppu (VILP) pystyy huomattavasti helpommin tekemään vähän haaleampaa vettä, ja jos oikeasti haluttaisiin ne viimeiset ja korkeammat asteet lämpimään käyttöveteen, niin pumppu joutuu sinnittelemään aika lailla, ja näköjään se myös maksaan.
Uusien rakennusmääräysten myötä Suomessa alkaa nyt olemaan enenevässä määrin omakotitaloja, joissa vuosittaisen ostosähkön määrä jää ehkä tuntuvastikin alle 10.000 kWh per vuosi. Kyse on kuitenkin vain ostosähköstä, sillä kyseisissä taloissa on useimmiten maalämpö, jolloin se pienentää tarvittavan ostosähkön määrää.
Omassakin talossamme varmaan nyt päästäisiin reilusti alle 10.000 kWh:n rajan, jos talo olisi vaikkapa 100 neliötä pienempi, eli lähempänä keskikokoista suomalaista omakotitaloa asuinpinta-alaltaan. Mutta kun meillä nyt on 241m2 lämmintä pinta-alaa, niin kulutus on sitten tämän verran suurempaa.
Omassa talossamme lämpöä saadaan ostosähkön lisäksi myös ilmasta-veteen lämpöpumpulla ja polttopuista. Polttopuut ovat nyt vielä peräisin talon rakentamisen ajoilta. Talo tehtiin oman metsän puista, ja ekana talvena polteltiin enimmäkseen rakentamisesta ylijäänyttä ja tontille jäänyttä laudan pätkää yms. Nyt on päästy jo hakkuun tähteisiin, eli puunrunkojen latvaosiin muihin sekapuihin, jotka kaadettiin samalla, kun metsää hakattiin.
Oksat ja joulukuusen kokoiset roippeet kerättiin isoon kasaan tien varteen ja myytiin hakkeeksi lämpökeskuksille, mutta jokaisesta rungosta jäi monta metriä ohuempaa runkoa, josta ei enää saanut sahatavaraa, mutta moottorisahalla pätkimällä puolen metrin pätkiksi siitä sai vielä polttopuuta, ja sitä varmaan riittääkin seuraavat 10 vuotta ainakin.
Tänä vuonna on polttopuun kuivaksi saaminen ollut melkoinen ongelma. Ensin satoi koko kesän, ja sen perään koko syksyn. Joten polttopuun tekijöillä oli ongelmia saada polttopuu kesällä kuivaksi, ja sen jälkeen syksyllä sitä on ollut vaikea toimittaa asiakkaille, kun jatkuvasti sataa. Näissä olosuhteissa polttopuu voi helposti mennä kuivuessaan samalla myös homeeseen, niin kuin alla olevassa uutislinkissä Mikkelin suunnalta kerrotaan:
https://yle.fi/uutiset/3-9885382
Vaikka olisi jo aikaisempien vuosien puita ja ajat sitten kuivuneita, niidenkin säilytys kuivana voi olla ongelma. Itse olen ratkaissut asian rakentamalla merikonttiin metrisen räystään, jonka alle puolimetrinen klapi mahtuu hyvin, ja pysyy kuivana. Polttopuut ovat tontin rajalla ojan partaalla, toisella puolen merikonttia vastaavanlaisen katoksen alla kuivuvat pyykit pyykkinaruilla. Tai ainakin katos suojaa, ettei pieni sade pääse yllättämään kesken pyykkien kuivumisen. On muuten ollut tänä kesänä varsin toimiva ja hyvä paikka pyykkinaruille, taivasalla pyykit olisivat kastuneet moneen kertaan.
Merikontin katoksen alla puut ovat pysyneet tänäänkin sateelta suojassa, vaikka ulkona on melkoinen lumimyräkkä, joka päivän mittaan vaihtuu Etelä-Suomessa vesisateeksi. Merikontti on 6 metriä pitkä, ja sen vierelle saa puolimetrisiä puita pinottu 2 metrin korkeuteen asti. Täyteen ladattuna puita mahtuu näin säilöön 6 pinomottia, mikä varmaan useimmissa taloissa riittääkin jo hyvin koko talven tarpeisiin. Jos talossa pääasiallinen lämmönlähde on maalämpö, tai puita poltetaan vain kovimmilla pakkasilla, silloin puita ei tarvita kuin motti tai pari.
Meillä kuitenkin on nyt jo syksylläkin poltettu takassa pesällinen 2-3 kertaa viikossa. Jos haluaa polttaa puita yhden pinokuution kuukaudessa, ja jos yhdellä kertaa polttaa noin 30 litraa eli kolme ämpärillistä puita, silloin pesä pitäisi sytyttää yli 30 kertaa eli käytännössä joka päivä. Kyllä sekin talvikuukausina onnistuu, jos vaan on riittävästi kylmää riittävän pitkiä aikoja.
Puu syttyy paremmin, jos sen tuo sisälle jo muutama päivä ennen käyttöä. Lämmityskaudella sisäilma on aina kuivaa, jolloin polttopuu kuivuu siinä samalla. Itse olen täyttänyt takan pesän valmiiksi seuraavaa kertaa varten heti kun se on edellisen käyttökerran jälkeen riittävästi jäähtynyt. Siltikin takan sisällä saattaa olla vielä hyvinkin +50C lämmintä, joten siellä päivän pari oltuaan polttopuu kuivuu aivan rutikuivaksi. Jolloin se syttyy hyvin, ja antaa hyvin lämpöä.
Tässä kuvassa takka on jo täyteen ladattuna, ja takan luukku on muutaman sentin raollaan, samalla kun alla olevat ilmanottoaukot ovat auki. Näin takkapesän läpi kulkee ilmavirtaus, jonka lämmön tuntee käteenkin, jos laittaa kätensä raollaan olevan suuluukun yläosaa lähelle. Jos polttopuissa on vielä kosteutta jäljellä, niin näin se tulee ainakin pois, ennen kuin puita sytyttää.
Takan vieressä olevassa laatikossa näkyy 2-3 seuraavan käyttökerran puut, jotka ovat jo sisällä kuivumassa. Tämän kokoluokan puita takkapesään mahtuu kerrallaan 4-5 kpl. En ole niitä alkanut pienemmiksi halkomaan, kun hyvin palavat näinkin. Puut on kaadettu talvella 2012-2013 talon rakentamisen tarpeisiin, ja ovat siitä asti olleet liiterissä sateelta suojassa. Hyvällä takan hyötysuhteella sekapuusta voi saada lämpöä talteen noin 1000 kWh per pinokuutio.
Nyt siis meillä kuluu kokonaisuudessaan sähköä vähän reilu 10.000 kWh vuodessa. Siihen sisältyy jo noin 5.000 kWh kotitalous- ja laitesähköä (mm. IV-kone pyörii käytännössä koko ajan).
Usein tyypillisissä rintamamiestaloissa lämmityskuluiksi mainitaan esim. 3000 litraa öljyä vuosittain. Sen lisäksi näissäkin taloissa kuluu vielä sähköä noin 5000 kWh vuosittain. Öljylämmitys kannattaisi tietysti vaihtaa maalämmöksi, jolloin säästöä tulee useita tuhansia vuosittain, jos öljyn hinta ei ole poikkeuksellisen alhaalla. Uusissa taloissa, joissa ominaiskulutus on pientä, niissä saattaa myös suora sähkölämmitys olla erittäin kilpailukykyinen vaihtoehto. Suoraa sähkölämmitystä en kuitenkaan rintamamiestaloihin laittaisi. Niissä ominaiskulutus on suurempi, jolloin maalämpö on oikea ratkaisu. Maalämmön hinnalla mitään muuta yhtä paljon energiaa säästävää korjausta ei pysty tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti