Runebergin jalanjäljillä

Mietin, että kirjoitanko tämän tuonne matkailublogin puolelle, vai tänne rakennusblogiin. Raksablogin puolelle tämä nyt kuitenkin tuli, sillä tänään Porvoossa käydessäni montaa asiaa tulee vaan katsottua rakentajan silmin ja rakentamisen näkövinkkelistä, siis jotenkin "tekniikan silmälasit" päässä ja niiden läpi maailmaa katsellen. Puurakentamisesta kiinnostuneille kesäinen Porvoo kaikkine vanhan kaupungin rakennuksineen on myös todellinen aarreaitta, jossa pikkuliikkeissä poiketessaan aikansa rakentamista voi katsella niin sisältä kuin ulkoakin päin.

Jos ajaa autonsa vanhan kaupungin sillan kupeessa olevalle parkkipaikalle (joskus maailmassa aiemmin sai ajaa myös siltaa pitkin vanhan kaupungin puolelle saakka, mutta nyt sillalla on ajokielto), niin siitä pääsee rautatieaseman suuntaan kävelemällä ja rinnettä ylös kapuamalla suoraan J.L. Runebergin haudalle. Hautapaikan lahjoitti seurakunta, ja se sijaitsee hautausmaan korkeimmalla kohdalla. Kun siellä on vielä hautamuistomerkkinä useita metriä korkea kivipaasi, niin paikkaa ei voi olla huomaamatta jo kaukaa.

J.L Runebergin hauta Porvoon hautausmaalla 5.2.2018.
Hautakivi pystytettiin toukokuussa 1988. En tiedä miten
se pystytettiin sen aikaisilla menetelmillä ja ilman
hydraulisia nostureita, mutta toisaalta - onhan sitä
pyramidejakin rakennettu jo tuhansia vuosia sitten.

Kun kävelee haudalta kohti Näsin kartanoa (siis joen suuntaisesti kohti etelää merelle päin), tulee muutaman sadan metrin päästä Näsin kartanon pihapiiriin, jossa on mäen huipulla suuri kivi. Sinne on joskus 1930-luvulla rakennettu betonista portaat ja näköalatasanne. Näkymät kirkolle, joelle ja kaupunkiin ovat huikeat.

Näsin kartano ja näkymät joelle.

Porvoon vanhaa kaupunkia Näsin kiveltä katsottuna.

Matkalla Runebergin kotitalolle vastaan tulee Runebergin

patsas.

Runebergin kotitaloon on vapaa pääsy joka vuosi aina 5.2.

Runebergin kotimuseon sisäänkäynti.

Vuonna 1852 perhe muutti uuteen taloon, joka oli ostettu Johan Ludvigin tekijänpalkkioilla. Hän sai vanhan asuntonsa myynnistä sekä Ruotsissa julkaistuista Vänrikki Stoolin tarinoista sen verran rahaa, että pystyi ostamaan ostohetkellä 7-vuotta vanhan talon, jonka rakennutti Porvoon tuomiorovasti perheelleen asunnoksi. Kun tuomiorovasti muutti asumaan 1840 valmistuneeseen pappilaan, taloa ei tarvittu, jolloin J.L. Runebergille tarjoutui tilaisuus ostaa se perheensä asunnoksi. Talossa oli 10 huonetta ja keittiö. Palvelusväkeä oli enimmillään neljä, ja lopussa Runebergin sairastellessa vielä yksi.

Fredrika Runebergin kuoleman jälkeen vuonna 1879 Runebergin pojat myivät kotitalon Suomen valtiolle sillä ehdolla, että talosta tulee Runebergin kotimuseo. Näin tapahtui, ja nyt tällä hetkellä Suomen vanhin museo avautui yleisölle vuonna 1882. Puutalo on rakennettu holvikellarin päälle, ja se on erittäin hyvässä kunnossa. Vahinkoa ei tapahtunut edes vuonna 1918, vaikka silloin moni isompi talo kärsi vahinkoja, tai ainakin tyhjennettiin niin, että mitään arvokasta tavaraa ei jäänyt kovin paljon jäljelle. Viime sodissa Porvoota pommitettiin, mutta talo säilyi ehjänä niistäkin, ainoastaan yksi naapuritaloista pommin iskusta singonnut kivi osui Runebergin kotitalon kattoon, mutta pysähtyi välikatolle. Nyt kyseinen kivi on pihamaalla tikapuiden juurella.

En tiedä mikä on puukoolattujen talojen ikäennätys (?), mutta ainakin tämä hirrestä rakennettu talo on täydessä iskussa vielä noin 170 vuoden ikäisenäkin.

J.L. Runeberg oli innokas metästäjä, ja lopulta myös halvaantui

ollessaan kokemassa ketun rautoja.

Talossa on peräkkäin 5 huonetta kahdessa rivissä.

Suuri sali, jossa taulut, tapetit ja huonekalut ovat kaikki alkuperäisiä ja 

alkuperäisillä paikoillaan.

J.L. Runebergin sairastupa.

Sängyn päädyssä jalkopäässä pieni peili, jonka kautta Runeberg näki kadulle.

Olohuoneen tuolien koristelua. Tuolit ovat Fredrikan (J.L. Runebergin

puoliso ja pikkuserkku) saama häälahja, ja tuolit on tehty Pietarissa.

Talon pihapiiriä, jossa oli Fredrikan puutarha. Viime sotien pommituksissa

talon katolle lentänyt kiven murikka on tikapuiden juurella.